Pitkä odotus
Kirjan kirjoittaminen sukellusvene Vesikosta on ollut minulle seikkailu. Vesikon taustalta löytyi suuri määrä ihmisiä ja tarinoita. Arkistot antoivat välähdyksiä elämästä, josta minulla oli hyvin hämärä käsitys.
Vuosia kestäneestä tutkimus alkoi muistuttaa elämäntapaa. Syntyi suhde aineistoon. Tai sukellusveneeseen – ihan miten vain. Samalla sekä kiehtova ja antoisa että vaativa ja uuvuttava.
Sain tutkimustyön sain valmiiksi jo kauan sitten, ja käsikirjoituskin valmistui viime vuoden alussa. Silloin huokasin helpotuksesta: nyt duuni on tehty – voin jatkaa kesken jääneitä projekteja.
Nopeasti huomasin, ettei irtautuminen ollutkaan niin yksinkertainen juttu. Teki mieli käydä hieromaan tekstiä uudelleen. Uusien löytöjen tekeminen oli jäänyt päälle.
Kun viime kesänä näin ensimmäiset taitetut sivut, olin todella tohkeissani. Samalla alkoi kuumeinen odotus: koska kirja saadaan ulos. Menin lupailemaan kyselijöille ylioptimistisia aikatauluja. Nyt koittaa jo seuraava kevät, eikä kirjaa ole vieläkään painettu. Se ei siis ehdi Helsingin Model Expoon.
Kustantajalla on muutakin puuhaa kuin tämä kirja. Lisäksi taittotyön edetessä päätimme vahvistaa englanninkielen osuutta, joka keskeytti taiton pitkäksi aikaan. Kustantajan velvollisuus on myös arvioida, mikä ajankohta on edullinen kirjan myynnin kannalta. Niinpä en enää lankea lupailemaan. Mutta luottamuksella voin kertoa, että ilmestymispäivä julkaistaan lähitulevaisuudessa.
Sain pari viikkoa sitten viestin turhautuneelta henkilöltä, joka epäili, että mahtaako mitään kirjaa olla edes tulossa. Kirja tulee varmasti. Kirja on kirjoitettu, kuvitus on valittu. Tekstin läpilukeneet väittävät, että kirjasta tulee hyvä.
Olen pahoillani pitkäksi venyneestä odotuksesta. Toivottavasti sukellusveneharrastajia edes hieman lohduttaa, että kirjoittajasta odottaminen tuntuu vielä pidemmältä.
Timo Merensilta
Kommentit
18.4.2009 klo 21:05:35
Timo Merensilta kirjoittaa
Onpa mukava kuulla sinusta Lauri!
Sain merkittyä sinulta muistiin monta hyvää tarinaa ja selvyyden moniin sukellusvenepalelusta koskevaan kysymykseeni. Olen tästä tavattoman kiitollinen.!
Olen myös kiitollinen Leo Makkoselle ja Antti Okolle. Hyviä vinkkejä sain muutamalta muultakin veteraanilta.
On tietysti selvä, että on monia kysymyksiä, joihin kukaan ei enää muista vastauksia. Onneksi meillä on paljon tosiasioita säilynyt arkistoissa.
Huomautuksesi historiankirjoituksesta on osuva. On vaikea kuvitella, että laivueen historiasta löytyisi enää mitään kovin merkittävää uutta. Laivueen ja veneiden vaiheet ovat vähintään tyydyttävästi dokumentoitu. Ehkä jotain uutta voisin kuvitella löytyvän suomalais-virolaisesta yhteistyöstä 1930-luvulla.
Sen sijaan sukellusvenemiesten osalta on paljon selvittämätöntä. Kukaan ei ole toistaiseksi esimerkiksi pystynyt kokoamaan veneiden miehistöluetteloita eri vuosilta.
Ja kuten kirjoitat, veteraanien sodan jälkeinen historia odottaa kirjoittajaansa.
Voimia ja hyvää kevättä!
14.4.2009 klo 17:30:3
kirjoittaa
Tänään kävi luonani 2 miestä tampereelta haastattelemassa minua uutta sukellusvenekirjaa varten. He eivät tietäneet edes tästä blogistasi mitään. Markku Melkko öli ohjannut heidät luokseni. Tarinoin kuusi tuntia heidän kanssaan ja sanoin, että sukellusvene historia on jo kaluttu, mutta sukellusveneveteraanien historia on vielä kirjoittamatta. Meistä veteraaneista ei ole enää sen kirjoittajaksi.
Nostan hattua sinulle työmäärästä, jonka olet tehnyt Vesikko kirjasi taustojen selvittämisessä. Itse en pystynyt vastaamaan selviin kysymyksiisi. Minulla on öllut pitkäaikainen henkinen väsymystila. Toivon että sait minulta joitain tiedonmurusia. Terveisin Lauri Puonti